M
Kookas mutta ketterä plektra
Tutustuin Dunlop Jazztone 208 EXL -plektraan erään tunnetun yhdysvaltalaisen YouTube-kitaristin videon kautta. Minulle selvisi, että Jazztone 208 oli innoituksen lähteenä Dunlop Flow -tuotesarjalle.
Olen soittanut pitkään Dunlop Flow -sarjan plektroilla. Erityisesti olen pitänyt Andy Jamesin nimikkomallista. Dunlop Jazztone 208 EXL on hyvin lähellä Andy James Flow -plektraa:
- muoto ja koko on lähes identtinen (208 on hivenen pidempi, mutta kärki on samanlainen)
- materiaali on samanlaista: tuntuu sormissa kumimaiselta
- soittotuntuma on samanlainen: suuresta koostaan huolimatta plektra hyppii ketterästi kieleltä toiselle.
Positiivista:
* Plektra on todella kookas ja siitä saa hyvän otteen. Plektran pinta on hivenen "kumimainen", joten ote ei lipsu, vaikka pinnassa ei olekaan kohokuvioita.
* Koostaan huolimatta plektra on todella ketterä: erityisesti yksi-sävel-per-kieli -tyyppiset vuoropikatut arpeggiot sujuvat yllättävän näppärästi. Myös sweep-pikkaus luonnistuu.
* Materiaali on todella pitkäikäinen. Pystyn soittamaaan yhdellä plektralla yli 30 tuntia, ennen kuin kärki on niin kulunut, että joudun vaihtamaan plektran.
Haitat:
* Paksu ja kova plektra aiheuttaa ei-toivottuja ylä-ääniä (chirp) silloin, kun plektra osuu hitaalla vauhdilla kieleen. Paras keino chrip-ilmiön välttämiseksi on liikuttaa plektraa tavallista nopeammin kielen läpi. Tämä vaatii hieman totuttelua ja soittotekniikan muokkaamista. Chirp-ilmiö tulee ilmi erityisesti vuoropikatuissa melodialinjoissa, joissa soitetaan useampi kuin yksi sävel per kieli.
208 -plektrat ovat kokeilemisen arvoisia soolokitaristeille. Paksu plektra sopii erityisen hyvin melodialinjojen soittamiseen. Sointujen harjaamiseen (funk, akustinen) suosittelen ohuempia plektroja.
Olen soittanut pitkään Dunlop Flow -sarjan plektroilla. Erityisesti olen pitänyt Andy Jamesin nimikkomallista. Dunlop Jazztone 208 EXL on hyvin lähellä Andy James Flow -plektraa:
- muoto ja koko on lähes identtinen (208 on hivenen pidempi, mutta kärki on samanlainen)
- materiaali on samanlaista: tuntuu sormissa kumimaiselta
- soittotuntuma on samanlainen: suuresta koostaan huolimatta plektra hyppii ketterästi kieleltä toiselle.
Positiivista:
* Plektra on todella kookas ja siitä saa hyvän otteen. Plektran pinta on hivenen "kumimainen", joten ote ei lipsu, vaikka pinnassa ei olekaan kohokuvioita.
* Koostaan huolimatta plektra on todella ketterä: erityisesti yksi-sävel-per-kieli -tyyppiset vuoropikatut arpeggiot sujuvat yllättävän näppärästi. Myös sweep-pikkaus luonnistuu.
* Materiaali on todella pitkäikäinen. Pystyn soittamaaan yhdellä plektralla yli 30 tuntia, ennen kuin kärki on niin kulunut, että joudun vaihtamaan plektran.
Haitat:
* Paksu ja kova plektra aiheuttaa ei-toivottuja ylä-ääniä (chirp) silloin, kun plektra osuu hitaalla vauhdilla kieleen. Paras keino chrip-ilmiön välttämiseksi on liikuttaa plektraa tavallista nopeammin kielen läpi. Tämä vaatii hieman totuttelua ja soittotekniikan muokkaamista. Chirp-ilmiö tulee ilmi erityisesti vuoropikatuissa melodialinjoissa, joissa soitetaan useampi kuin yksi sävel per kieli.
208 -plektrat ovat kokeilemisen arvoisia soolokitaristeille. Paksu plektra sopii erityisen hyvin melodialinjojen soittamiseen. Sointujen harjaamiseen (funk, akustinen) suosittelen ohuempia plektroja.
0
0
Raportoi ongelmasta