Soundman OKM II Classic Solo

Ostin Soundman Classic Solon korvanappimikkisetin lähinnä kahteen tarkoitukseen: binauraalisten äänitehosteiden äänittämiseen ja ympäröivän ambienssin äänittämiseen tilanteissa joissa näkyvästi mikrofonin kanssa huseeraaminen tuntuisi kiusalliselta. Musiikin äänittämistä olen testannut joskus keinopäällä konserttisalissa. Molemmissa tilanteissa Soundman toimi varsin hyvin mutta kovaäänistä rockin räimettä en ole testannut. Kotona olen testannut sitä akustisten instrumenttien mikittämiseen mutta päätynyt aina käyttämään muita nappimikkejä Soundmanin sijasta. Syy tähän enimmäkseen on mikrofonielementtien rakenne, ne on tehty nimenomaan korvissa pidettäviksi.
Kenttä-äänityksessä Soundmanin ehdoton vahvuus on diskreettisyys. Nappeihin kiinnitettävät pehmusteet saavat ne näyttämään nappikuulokkeilta (tosin hieman vanhahtavilta kuulokkeilta) eikä herätä kiusallista huomiota. Korvatuntuma on hieman heppoinen mutta pysyvät hyvin paikallaan kun asettaa ne kunnolla eikä kohdista vetopainetta mikrofonin johtoihin. Kovassa käytössä pehmusteet kuluvat loppuun parissa vuodessa (tosin itse käytän varovaisen käsittelyn andiosta vielä viiden vuoden jälkeenkin alkuperäisiä pehmusteita). Binauraalisten tehosteiden laatutekijät liityvät poikkeuksetta lähes aina itse äänitystilanteisiin, ei niinkään mikrofoneihin.
Ainoat miinukset tulevat ensinnäkin tuulisuojauksesta (pehmusteet eivät riitä blokkaamaan edes kohtuullista tuulen virettä), sekä hieman "luonteettomasta" ja tasapaksusta soundista (herkkyys sinänsä on ihan hyvä hieman hiljaisemmassakin ambienssissa).
Ekstrakiitokset itse tuotepaketista: tukeva puukotelo ja muovinen pikkukotelo mikrofonin siistiin säilyttämiseen. Tosin tulee mieleen, voisiko Soundman valmistaa myös halvempia "karvalakkiversioita" ilman puukoteloa.
Summa summarum: käytännöllinen huomaamattomaan binauraaliseen kenttätallennukseen tai vaihtoehtoisesti binauraaliseen konserttitallennukseen, ei niinkään studiomikrofoniksi.